Kaija Koo ja muut mielettömät festarikohtaamiset

Kun Pariisin Kevään Arto Tuunela tervehti minua tänään hotellin aamiaisella, tiesin että tästä päivästä ei voisi tulla muuta kuin hyvä. Viis huonosti nukutusta yöstä, lähetyksen aikana sattuneesta sähkökatkosta tai sovitun haastateltavan tekemistä ohareista, sillä Arto Tuunelan hymyllä selvisin tänään tästä kaikesta. Aahh, mikä ihana ihana mies... : )

DJ Orion ja Matti Airaksinen hauskuuttivat ihmisiä Annen haastattelussa.

Jurassic Rockin toisen päivän festarilähetys hujahti jälleen kuin siivillä. Anne hoiti juontohomman kotiin kunnialla, ja minä juoksin apukätenä välillä haastateltavia vastaanottamaan, välillä organisoimaan bäkkärihaastatteluja ja toisinaan tuomaroimaan lähetyksessä ollutta festarisanasota-skabaa. 

Stam1nan Pexi ja Kaikka tuunasivat aika mielenkiintoisen taideteoksen YleX:n paidasta. Käy tsekkaamassa YleX:n feissarista.

 Suorassa festarilähetyksessä on mieletön fiilis, kun ei voi koskaan tietää, mitä tapahtuu. Tänään meidät yllätti esimerkiksi se, että sähköt menivät kesken kaiken ja lähetys katkesi muutamaksi minuutiksi. Siinä ei voinut sitten muuta kuin odotella, että kone menee päälle ja järjestelmät alkavat taas rullata. Toinen yllätys tuli, kun yksi haastateltavistamme ei saapunut paikalle lainkaan. Se aiheutti onneksi vain hetkellisesti päänvaivaa, sillä kyllähän nyt artistin jos toisenkin korvaa meidän omalla Mäkkärillä ja hänen vitseillään.

Radiotuottajan erittäin tärkeä tehtävä on lisätä välillä huulipunaa.

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä tänään oli myös kohtaaminen Kaija Koon kanssa, kun hän oli Annen haastattelussa. Olen fanittanut Kaijaa 12-vuotiaasta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin tapaamaan häntä face to face. Olo oli kuin innostuneella pikku tytöllä, kun sain halata Kaijaa, nimmarin ja vielä kehut nimestänikin - Kaijan parhaan ystävänkin nimi kun sattui olemaan Inari. Haastattelussa Kaija yllätti kuulijat niin toden teolla, että emme voineet muuta kuin huuli pyöreinä ihmetellä naisen räväkkää otetta elämään. Huh, huh mikä mimmi!

Päivällä ei olisikaan voinut olla parempaa lopetusta kuin Kaijan keikka. Vaikka festareilla oli kova meno koko ajan, niin mielestäni Kaija veti yhden Jurassicin parhaimmista keikoista.

 Sen jälkeen sain ahtaa kaikki nyssykkäni ja pussukkani Airaksisen Matin autoon ja minä, Matti, Mäkkäri ja DJ Orion ajelimme kohti Helsinkiä muiden X:läisten jäädessä odottelemaan Kumikiiturin lähtöä kotiin myöhemmin yöllä.

Matin ja DJ Orionin mielestä mun festarilaukku-Louisilla oli niin iso ego, että sen olisi kuulunut saada oma paikka Matin autosta.

Kiitos Jurassic, oli aivan mahtava viikkis! 
xoxo 
Inari