Kuka on haukannut tosta mikrofonista palan? Joku nälkäinen yleläinen? |
Istun yksin pienessä studiossa lukemassa spiikkejä ääneen. Äänitarkkailija istuu toisessa huoneessa ja kertoo luureihini, otetaanko uudestaan vai kelpaako spiikki sellaisenaan.
Studiota kutsutaan ulkoilmastudioksi, sillä se on täysin "pehmustettu", jotta ääni ei kaiu. Huoneessa on todella kummallinen soundi. Telkkariruudusta voi katsoa ohjelmaa, jota spiikkaa. Näin ne luontodokkaritki kuulkaa syntyy!
Ettäs tiedätte! Tämä löytyy studion seinältä. En ole nähnyt samanlaista kylttiä missään muualla YLE:ssä, tarkoittaako tämä sitä, että muissa paikoissa saa kyllä polttaa kuin korsteeni?
Tämä ei suinkaan ole äänimiesten hiekkalaatikko. Tässä syntyy tv-ohjelmien äänitehosteet. Kelanauhakasan rapisuttaminen kuulostaa, kuin kävelisin ruohikossa ja hiekan päällä käveleminen kuulostaa hiekkatiellä kävelyltä. Vierestä löytyy myös asfalttia, nariseva lankkulattia ja vanha, nariseva palli. Näin meitä huijataan!
Tämä kaveri löytyi varastosta. Äänisuunnittelija Timo, joka esitteli mulle paikkoja, kertoi että kukaan ei muista, mihin tätä kaveria on käytetty ja mikä hänen nimensä on. Ehdotuksia otetaan siis vastaan.
Et ikinä arvaa, mitä ääniä tällä tehdään.
Kaikkia ääniä ei suinkaan tarvitse, eikä voikkaan tehdä itse. Sitä varten on olemassa suuri äänitehostekirjasto vuodelta 500eKr. Siltä se ainakin näytti. Kirjastossa on tuhansia kelanauhoja, joihin on nauhotettu erilaisia äänimaisemia vuosikymmenten ajan.
Haluttu ääni etsitään ensin kansioista, joihin on kirjoitettu mm. Amerikka, liikenne tai luonto. Sieltä kaivetaan esiin äänimaisema, jota halutaan käyttää. Nämä auton äänet on äänitetty vuonna -68!
Kivaa UMK:n semifinaali-iltaa!!! (Klo 21:00 Oy Suomen Yleisradio A.B TV2. Ja UMK+ netissä klo 20:45 alkaen.)
Terkuin,
Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti