Kissa- vai koiraihmisiä?

Pikkujoulun kunniaksi ajattelin ilahduttaa YleX viikonlopun työmyyriä Tyttiä, Annea, Hannea, Tuukkaa ja Jenniä jouluisilla hauveli- ja kisukorteilla. Törmäsin kuitenkin kummalliseen ongelmaan kortteja kirjoittaessani - en nimittäin ollutkaan kaikista tiimiläisistäni varma, ovatko he enemmän koira- vai kissaihmisiä. 

Tiedättekö, kun joistakin sen vain tietää heti.  Pystyt sanomaan ilman, että edes juttelet aiheesta, että tuo on kissanaisia ja tuo taas kääntyy hauveleiden puoleen. 

 Jotenkin kissaihmiset ovat yleensä hieman salaperäisiä ja kissojen lailla omanarvontuntoisia sillä hyvällä tavalla. Koiraihmiset puolestaan jotenkin rempseitä mutta samalla myös lempeitä. 

 Vaikka en olisi koskaan kuullut Tyttiä hehkuttamassa Naula-hoitokissaansa, niin olisin silti tiennyt, että hän on kissaihminen. Anne taas on selvä sekatapaus. Siinä yhdistyy tuo kissaihmisten salaperäisyys ja samalla myös koiraihmisten lempeys ja lepertelytaito. Sitä paitsi Annella on ollut lapsuudenkodissaan koira, mutta nyt hän on puolestaan Asta-kissan ottoäiti - kisumisukortti meni siis Annelle, koska se oli ajankohtaisempi. Hanne taas on koiranaisia, sen kertoo jo kotona odottava Una-koirakin. 

Ongelmaksi muodostuivatkin Tuukka ja Jenni - Joistakin sen vain näkee heti, mutta heistä en vain yksinkertaisesti tiennyt, ovatko he enemmän koira- vai kissaihmisiä. Kyselin muiltakin, mitä he luulevat, mutta vastauksia tuli kummallekin puolelle.  Loppujen lopuksi vedin homman hatusta: Jenni sai kissakortin ja Tuukka koiran. Piste.

Kumpaan sinä kallistut koiriin vai kissoihin? Ja miksi ja mistä sen näkee?

xoxo Inari (selvä koiramimmi -  Mulla ja kissoilla ei vain ole onnea matkassa: Ensimmäisen salakuljetin kymmenvuotiaana kotiin ja pidin kaapissa piilossa pari päivää, tiesinhän tehneeni väärin, kunnes äiti huomasi homman ja palautti kissan. Myöhemmin opiskeluaikana ottamani kissa kuoli jo parin viikon jälkeen ripuliin... Mutu-koirani on puolestaan ollut onnekkaana elossa jo kuusi vuotta, jeeee :))